Veljeskansojen Kalevala
5.9. Kallion kirkossa klo 19.00
YL:llä on suuri ilo ja kunnia jatkaa jo muutama vuosi sitten aktivoitunutta yhteistyötään Viron kansallisen mieskuoron RAM:n kanssa. Tällä kertaa lavalle tuodaan kaksi mieskuoromusiikin todellista mutta harvoin kuultua järkälettä. Molempia teoksia kuten kansojammekin yhdistävät juuret Kalevalaan.
Viron tunnetuimpiin ja esitetyimpiin kuorosäveltäjiin kuuluvan Veljo Tormisin teos Kalevalan 17. runo on sävelletty Kalevalan 150-vuotispäivän kunniaksi 1985. Samoihin aikoihin eläneen ja niin ikään meidän kansainvälisesti tunnetuimpiin säveltäjiimme kuuluvan Einojuhani Rautavaaran teos Runo 42 taas syntyi 1982 YL:n 100-vuotisjuhlia varten. 1980-luvun esitysten jälkeen YL julkaisi teoksen levytyksen 1995, minkä jälkeen tätä ainutlaatuista kuoro-oopperaa ei ole kuultu.
Kultakausia
6.9. Temppeliaukion kirkossa klo 19.00
Mieskuorojemme rakastetuinta ohjelmistoa ovat Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin teokset. Ne sävellettiin kansallisen heräämisemme ja tuoreen itsenäisyytemme synnyttämään tarpeeseen saada laulaa suomen kielellä. Tuolloin YL:n käynnistämän kuorojen aktiivisen tilaus- ja kantaesitystoiminnan ansiosta meillä onkin tänä päivänä käytössämme ainutlaatuisen laaja kansallisromanttinen kansallisaarre. Aikaa voi siis perustellusti kutsua kuoromusiikkimme kultakaudeksi.
YL on tänäkin vuonna kantaesittänyt jo neljä uutta kuoroteosta. Kuulette ne kaikki myös tässä konsertissa. Lisäksi sytytämme ensi kertaa soivaan muotoon viime keväänä käydyn kansainvälisen sävellyskilpailumme kolme parasta teosta, jotka palkitsemme illan lopuksi. Vaikka kilpailumme on järjestyksessään vasta ensimmäinen, niin meille saapui kaikkiaan 105 sävellystä ympäri maailman. Mieskuoro näyttääkin nykyään olevan kiinnostava instrumentti kaikkialla. Taidamme siis elää kuoromusiikin uutta kultakautta!
Rinnalleen nämä tänä vuonna kantaesitettävät sävellykset saavat sata vuotta sitten kantaesitettyjä klassikoita. Nekin olivat aikanaan ns. uutta musiikkia. Aika näyttää, mitkä tuoreimmista teoksista jäävät elämään ja kuka säveltäjistä kohoaa tunnetuksi. Kuorot ovat siitä tänäkin päivänä osaltaan vastuussa. Ilman oman sävelkielensä kuulemista ei kukaan säveltäjä pysty kehittymään eikä ilman runsautta ole poimittavissa helmiä. Kuoromusiikin elävänä pitäminen on perinteestämme kumpuava ja toimintaamme yhä ylevöittävä velvollisuutemme.